*

Viisaus on sosiaalista Hyvin ajateltu on jo puoliksi ymmärretty

Eikö olisi aika jo höllätä vauhtia?

TV 1:n äskettäin esittämä dokumentti jatkuvaa talouskasvua kritisoivista teräsmummoista kolahti osuvasti minunkin elämää kokeneeseen ymmärrykseeni. Mitä enemmän ikää on tullut, sitä enemmän olen alkanut tätä maailmaa ihmetellä - varsinkin tätä tavaran tuottamisen, kuluttamisen ja talouskasvun vimmaa, jolla perustellaan nykyisin kaikki, koko ihmisen elämä ja elämäntarkoitus.

Teräsmummo-dokumentissa professori Joshua Farley sanoo, että nykytalous on suunniteltu kuin polkupyöräksi: ”Sitä on pakko ajaa eteenpäin tai muuten se kaatuu”. Tätä itse luomaamme systeemiä pidämme luonnonlakina ja talouden takkuillessa vain lisäämme vauhtia. Heikki Pursiainen tiivistää perustelut Liberan blogissaan: ”ainoastaan kasvun avulla köyhimmät suomalaiset pääsevät nauttimaan siitä elintasosta, joka on jo nyt mahdollista meille parempiosaisille.”

Jaa-a, enpä taida kokemukseni myötä uskoa tuota. Parempiosaisilla on ja tulee aina olemaan kaikkea enemmän ja parempaa kuin huono-osaisilla. Eiväthän parempiosaiset muuten olisi parempiosaisia. Sitä paitsi huonompiosaisia tarvitaan parempiosaisten rikastumiseen. Köyhät tekevät työt halvalla ja kuluttavat halpaa kertakäyttökrääsää ja roskaruokaa, joista kaikkein parempiosaiset keräävät voittonsa.

Köyhimmät suomalaiset eivät koskaan pääse nauttimaan samasta elintasosta kuin parempiosaiset, joten ainakin sen puolesta voisimme jo jarruttaa ja lakata polkemasta hulabalopyöräämme. Ilman yhteistä tahtoa talouskasvu ei tuo tasa-arvoa sen enempää kuin kasvun pysäyttäminenkään, mutta yhteisen ympäristömme sekä kaikkien ihmisten todellista hyvinvointia voisimme lisätä keskittymällä määrän asemasta laadun lisäämiseen.

Osa meistä jo kasvattaakin talouttamme laatukuluttamisen kautta. Etenkin varakkailla on mahdollisuus vähentää turhaa kulutusta keskittymällä laatuun, sillä he voivat siitä maksaa. Tästä kirjoittaa Pasi Sillanpää Puheenvuorossa: ”juuri varakkaimmat kuluttavat vähiten ja ovat valmiita maksamaan hankinnoistaan suurimman summan.”

Kestävät laatutavarat sekä aineeton tuotanto, tiede, taide ja palvelut, paitsi säästävät luontoa ja parantavat elämänlaatua, lisäävät myös työllisyyttä, koska ne tarvitsevat ihmistyövoimaa. Ne myös poikivat innovaatioita ja vievät talouden ohella siten muutakin kehitystä eteenpäin. Jos yhteistä tahtoa riittää, aineelliseen tuotantoon voimme ottaa tavoitteeksemme vakaan tilan talouden, joka on Farleyn mukaan mahdollinen noudattamalla kolmea yksinkertaista sääntöä:

1. Uusiutuvia luonnonvaroja ei käytetä nopeammin kuin ne uusiutuvat.

2. Jätteitä ei saa tuottaa enemmän kuin niitä ehditään käsitellä.

3. Uusiutumattomia luonnonvaroja käytetään vain siinä määrin kuin uusiutuvia korvikkeita saadaan kehitettyä. Talous on pidettävä tasolla, jonka maapallo kestää.

Niin loogista ja järkeenkäypää.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

3Suosittele

3 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (3 kommenttia)

Käyttäjän FreeThinking kuva
Jukka Heikkinen

Katsoin tuon saman dokumentin ja täytyi katsoa se uudestaan, jo ennen tätä blogia. Vaikka mummot cruisaili rollaattoreilaan, he halusivat ymmärtää ja saada vastauksia siihen miksi talouden täytyy kasvaa.

Ajatuksena, että taloudellinen fyysinen kasvu voisi jatkua loputtomiin, on enemmän kuin järkevä, eikä siihen tarvita mitään superkaavoja, jolla se pystytään todentamaan. Voidaanko kasvua toteuttaa laadun parantamisella? Onko laadun parantamiseen kaikilla varaa? Miten se kustannetaan, jotta se olisi kaikille mahdollista.

Olemme rahasta riippuvaisia, mutta varallisuus ei ole jakaantunut niin tasaisesti, että tätä edelleen kaikkien halajamaa kasvua todellisuudessa pystytään edes ajattelemaan. Miksi näin? Koska kaikkien, ei edes haluta työllistyvän. Farley puhui myös jakamisesta, tarkentamatta mitä pitäisi jakaa. Sitä varallisuuttako, joka on jakautunut todella epäsuhtaisesti, töitäkö, ajatuksia. Kukaan ei tee jaa mitään saamatta jotakin vastineeksi. Hän puhui myös siitä, että täytyisi keskittyä muutamaan ajattelumallia, kasvun toteuttamisesta ja ongelmien ratkaisemisesta. Hyviä ajatuksia, mutta toivottavasti ongelmien ratkaisuun löytyy sellaisia malleja, joilla pystytään luomaan mahdollisuuksia huomattavasti suuremmalle joukolle kansalaisia, toteuttaa unelmaansa paremmasta elämästä, olipa se sitten mitä tahansa. Ja joka muuttaisi ajattelua myös siitä jatkuvasta kasvusta.

http://areena.yle.fi/1-2385834

Käyttäjän peevee912 kuva
Eeva Vallius

Mietin itsekin tuota talouskasvun mahdollisuutta laadun lisäämisen kautta.
Laadun myötä hinnat nousevat,ja se osaltaan kompensoi määrää talouskasvussa. Lisäksi vielä on myös suuri osa maapalloa ilman riittävää kulutustavaraa, joten markkinoita riittää.

Ongelma sitten tosiaan lienee se, millä rahalla kehittyvät maat ja elintasomaiden köyhät kallista laatua ostavat. Tämä ongelma ratkeaa ehkä vasta arvomaailman muutoksella - sitten kun olemme saaneet jatkuvan talouskasvun tavoittelusta ja siihen liittyvästä epäoikeudenmukaisuudesta ja kilpailusta tarpeeksemme ja olemme valmiita tasaamaan tuloeroja.

Palvelujen ja taiteen tuottamisen ja kuluttamisen lisäämisellä voisimme aloittaa jo ennen sitä.

"Kukaan ei tee jaa mitään saamatta jotakin vastineeksi." Eikö vastinetta voi saada myös elämänlaadusta? Kun vähennämme rahan perässä juoksemista ja jaamme työn, meille jää enemmän käteen sosiaalista ja tunnepääomaa.

Käyttäjän peevee912 kuva
Eeva Vallius

Jatkuvaan taloukasvuun liittyy myös ihmisten kasvava pahoinvointi. Kiire, epävarmuus ja stressi vievät työssäkäyviltä, kulutuskykyisiltäkin, osansa. Sitä ei vain haluta myöntää, vaan ostetaan hyvää oloa, hetkeksi loma tai uusi tavara.

Talouskasvun jättiläinen Japani näyttää mallia:

”Japanilaisen työelämän surullinen ilmiö, kuolinsyynäkin virallinen karoshi – työrasituksesta johtuva kuolema, on yhä yleistynyt Japanissa." kirjoittaa Jussi Keskinen blogissaan http://jussikeskinen.puheenvuoro.uusisuomi.fi/2183...

Toimituksen poiminnat