*

Viisaus on sosiaalista Hyvin ajateltu on jo puoliksi ymmärretty

Elämisen taistelua

Kasvua, tulosta, tehokkuutta, kilpailua. Nykyihminen on jatkuvan tehostamisen ja kilpailun orja. Jos yksi päämäärä on saavutettu, on aloitettava uusi ponnistus. Elämä on tauotonta kamppailua oikeudesta hyvinvointiin ja osallisuuteen. Aina on pyrittävä parhaimpaansa.

Sitä ei uskoisi, ellei itse näkisi: huimasti kehittyneen tiedon ja tekniikan tuloksena vaatimukset vain kovenevat, eivät vähene. Elintasovatsa pinkeästi pullollaankin ihmisen on jatkettava elämisen taisteluaan; mitä rikkaampi yhteiskunta, sitä enemmän on taisteltava.

Nykyihmisen elämäntarkoitus on tienaa ja kuluta –oravanpyörässä voittaminen. Elämme tässä itsestään selvänä pitämässämme totuudessa niin kuin ei muita vaihtoehtoja olisikaan. Raadamme työssä kuluttaaksemme, kulutamme saadaksemme työtä. Tyydytämme perustarpeidemme lisäksi rakkauden ja henkisyytemme tarpeet ostamalla. Itseään toteuttava nykyihminen ostaa kaiken, myös itsensä: ulkonäön, tekemisen, olemisen. On oltava täydellinen, on oltava paras.

Emme näytä etenevän senttiäkään kehityksessämme ihmisinä, vaikka meillä olisi siihen vihdoin mahdollisuus, koska vatsamme on jo täysi. Tai sitten Maslow oli väärässä, ja sosiaalisuus ja henkisyys ovatkin tarpeita vain todellisessa puutteessa? Hädässäkö vasta löytyy motiivi muuhunkin kuin itsekeskeisyyteen ja itsekkääseen kilpailuun?

Tai voiko syynä olla turvattomuus? Emme kylläisinäkään ole varmoja henkiin jäämisestämme ja kyynärpäät terävinä kilpailemme nyt kun vielä voimme? Emme tohdi pysähtyä mietiskelemään muita elämän sisältöjä, jos sillä välin joku toinen viekin parhaat jyvät. Emme uskalla jakaa, ettemme itse joudu akanoita tonkimaan.

Tai olemmeko sittenkin vain aivopestyjä? Olemmeko tulleet kauppa- ja mainosmiesten manipuloimiksi ja hyväksikäytetyiksi? Pelotelluiksi ja nenästä vedetyiksi?

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

Toimituksen poiminnat